Östra Mörskär – kuin astuisi museoon

Östra Mörskär on yksi Kökarin saariston vanhoista kalastustukikohdista. Kävin sen sisarsaarella, läntisellä Mörskärillä ja nyt oli aika valloittaa idempi saari näistä kahdesta ulkosaariston vanhoista kalastusmajasaaresta.

Alla mainitussa postauksessa kerron enemmän kalamajasaarten elämästä.

Östra ja Västra Mörskärin välinen etäisyys on vajaan mailin, eli noin 2 kilometriä. Päätin kiertää saaren sen eteläpuolelta, näin kiertäisin melkein koko saaren ja näkisin samalla, miltä se näyttää.

Saari itsessään on yhtä upea kuin siskonsa, joten en mene tarkemmin sen kallioihin ja rantoihin. Lienette saaneet niistä jo tarpeeksenne. Luulin jopa näkeväni luolan saaren keskivaiheilla, mutta en ole varma.

Täytyy mennä joku toinen kerta katsomaan ja tutkimaan koko saari myös jalkaisin.

Östra Mörskärin kalamaja

Östra Mörskärin ehdoton kohokohta on saaren pohjoiskärjessä sijaitseva kalastusmaja suojaisine satamineen.

Maankohoamisen myötä satama oli nyt kapea ja matala, mutta aikaisemmin sen on täytynyt olla varsin suojaisa ja hyvä satama kalastusveneille (keskellä alla oleva kuva).

Meloessani siään pieneen poukamaan yritin kuvitella, miltä se näyttäisi täynnä veneitä. Rannalla oli kolme harmaata rakennusta, ja ajattelin, että suurimman niistä täytyy olla kalamaja.

Saapuminen Östra Mörskärin poukamaan

Kuljeksin varovasti majoja kierellen, en oikein edes tiedä, mitä varoin. Saaren henkiä varmaan! Kurkistelin majan ikkunoista sisään.

Lopulta menin majan harmaalle ovelle, vieräytin sivuun puut, joiden tarkoitus on estää ovea avautumasta, ja astuin sisään porstuaan, ja sen jälkeen itse tupaan.

Jos seinät osaisivat puhua (ja osasivathan ne)

Ja voi, millainen tupa se olikaan! Haukoin henkeäni ihastuksesta.

Ihan kuin olisi astunut sisään museoon, joka oli kuitenkin ”todellinen”, täällä, aidossa ympäristössään, ja säilynyt sellaisena kuin se on ollut vuosisatoja sitten.

Sisällä pöydällä oli jonkin verran tietoa omistajista ja majan historiasta. Majan omistaja asuu Kökarissa. Majan on saarelle pystyttänyt hänen isoisoisoisänsä. Maja rakennettiin alun perin jo 1700-luvulla.

Östra Mörskärissä oli alun perin viisi kalastusmajaa, mutta tämä maja on ainoa jäljellä oleva. Kun silakankalastus loppui, kaikki muut majat siirrettiin Kökariin. Rakennusmateriaalista kun on aina pula täällä ulkosaaristossa, missä puita ei kasva.

1960- ja 70-luvuilla majaan tehtiin remontteja vanhaa tyyliä kunnioittaen. Niihin kuului muun muassa ikkunoiden uusiminen ja katon kunnostus.

Ihmettelen, miksi saarella on ollut vain viisi majaa, kun viereisessä Västra Mörskär -saaressa on ollut paljon enemmän ihmisiä ja majoja. Sitä seinät eivät kertoneet.

Östra Mörskärin kalamaja

Sen sijaan ne kertoivat muita tarinoita. Seinien pinkopahvityyppisissä pnnoissa oli vieraiden jättämiä kirjoituksia, vanhin löytämäni oli vuodelta 1932 ja viimeisin 80-luvulta.

Silloin keksittiin ilmeisesti vihko, jonne vieraat voivat tehdä merkintöjään. Viime vuonna vieraskirjassa oli 14 merkintää. Tänä vuonna olin kahdeksas henkilö saarella, tai ainakin kahdeksas, joka oli kirjoittanut vieraskirjaan.

Seinällä oli hylly, jossa oli posliiniastioita. Takan vieressä oli nokinen kahvipannu. Kaikki ruoka keitettiin takassa, avotulella. Ihmettelin, mistä kaikki polttopuut tulivat. No tietenkin heidän on täytynyt tuoda ne mukanaan.

Alla on kuvia upeasta majasta.

Mitä kaikkea maja onkaan nähnyt?

Mieleni harhaili samalla tavalla kuin edellisenä päivänä Västra Mörskärillä. Mitä kaikkea tämä maja onkaan nähnyt? Kuka on istunut näillä penkeillä? Mitä he ajattelivat elämästä?

En voi edes ajatella, mitä ihmisten tuolloin ajattelivat. Ovatko he hyväksyneet ankarat olosuhteet osaksi elämää vai ovatko he halunneet enemmän, uskoneet parempaan tulevaisuuteen, pettyneet, riemuinneet, surreet ja rakastaneet?

Istuin pitkään hiljaisessa majassa. 

Ilmeisesti mökki toimii nykyään jonkinlaisena autiotupana, eli sinne saattoi jäädä myös yöksi. Sängyt olivat kuitenkin melko lyhyet, joten niissä tuskin saa hyvät yöunet.

Kiertelin vielä hetken majan ympäristössä. pohjoisen puolella on hiukan korkeampi kallionnyppylä, täältä on varmaan tähystetty niin säätä kuin mereltä palaavia kalastajiakin.

Nyppylän päällä oli pieni kummeli, muutaman kiven muodostelma, jonka erottaa helposti kaukaa mereltä.

Toinen pienemmistä rakennusta on toiminut aikanaan suolavarastona. Kalat suolattiin täällä heti kun ne oli nostettu vedestä. Muuten ne eivät olisi säilyneet. Suolaa tarvittiin siis paljon.

Kolmannen rakennuksen käyttötarkoitusta en saanut selville.

Haluan ehdottomasti tulla saareen yöpymään joskus ja kiertämään koko saaren jalkaisin! Nyt oli aika kuitenkin suunnata takaisin kohti Kökaria ja suojaisampia vesiä, sillä tuuli oli nousemassa.

Vierailu näillä syrjäisillä saarilla, Västra ja Östra Mörskärissä, ulkomeren äärellä oli kesäni kohokohta!

Muista lukea myös Västra Mörskäristä:

Miten tänne pääsee?

Vierailu saarelle onnistuu ainoastaan veneellä tai kajakilla. Meloessasi huomioi, että saaret ovat kaukana avomeren äärellä ja ne ovat siksi herkkiä koville tuulille. Täällä ei ole saaria antamassa suojaa.

Veneilijöille vedet ovat haastavat. Kareja ja karikkoja on joka puolella. Mitään virallisia väyliä tänne ei johda. Kiinnittäytyminen on myös haastavaa, puita ei ole, kalliossa on tosin kiinnityskoukkuja, mutta entinen satamalahti on matala ja pieni. Pieneellä veneellä sinne pääsee.

Jos et ole meloja, kannattaa kyytiä kysellä Kökarista paikallisilta. Kuulemani mukaan kesällä 2025 Sandvik Gästhamn & Camping järjestää tilausajoja Kökarin saaristoon. Kysy täältä.

Käymisen arvoinen on myös Källskär: