Kråkskär - historian havinaa vanhalla torpparisaarella

Kråkskär on keskellä Saaristomeren kansallispuistoa. Mielestäni se on yksi alueen viehättävimmistä paikoista, ja mikä parasta, leiriytyminen on siellä sallittu.

Leiriytyminen on sallittua koko saarella, joten voi valita, haluatko pystyttää telttasi hiekkarannan viereen tai saaren sisäosassa olevalle ruohoalueelle.

Näet Kråkskärin sijainnin tämän kirjoituksen lopussa.

Huom! Kråkskäriin ei pääse yhteysaluksella.

Saarella on kaunis etelään aukeava hiekkaranta, jota reunustavat jylhät kalliot, se tarjoaa loistavan uintipaikan. Ranta on suojaisan, etelään aukeavan lahden pohjukassa. Lahti on melko suosittu veneilijöiden keskuudessa (erityisesti heinäkuussa). Syväystä riittää myös purjeveneille.

Kråkskärin ”palvelut”

Hiekkarannalla on tulipaikka penkkeineen. Rannan lähellä, hieman saaren sisäosiin päin polkua pitkin kuljettaessa tulee vastaan käymälä, puuvaja ja kansallispuiston infotaulu. Toukokuussa (2024) polttopuita oli runsaasti saatavilla ja käymälä oli puhdas.

Polku johtaa rannasta saaren sisäosiin, jossa aukeaa maalaukselliset näkymät suurelle vihreälle niitylle, jossa on pieni punainen saaristomökki. Mökin vieressä on ruokailupöytä.

Mökistä johtaa polku länsirannalle, jossa sijaitsee muutama vaja. Niitä ympäröivät huikean suuret vanhat saarnit.

Niityn ympärillä voi yhä nähdä kiviaitojen pätkiä. Kivet kerättiin, kun tehtiin pieniä peltotilkkuja viljelyä varten. Niistä tehdyt aidat pitivät pellot lämpimämpinä, sillä ne varastoivat lämpöä auringosta. Ne oli luonnollisesti käsintehty.

Siellä täällä on infotauluja, jotka kertovat saaren historiasta. Alla on tarinoita näistä infotauluista.

Kråkskärissä eläminen ei ollut helppoa

Kråkskär oli asuttu vuodesta 1847 vuoteen 1956. Ensimmäiset asukkaat muuttivat tänne Björköstä. He vuokrasivat saarta, mikä tarkoitti sitä, etteivät he omistaneet lähistön kalavesiä.

Kalastus oli kuitenkin saariston asukkaiden pääasiallinen elinkeino. Se tarkoitti sitä, että Kråkskärin asukkaiden oli kalastettava kauempana saaristossa, usein 30 kilometrin päässä. Tuohon aikaan matka taitettiin soutamalla tai purjehtimalla.

Lue lisää Björköstä: Björkö – ulkosaariston uimaparatiisi

Kalastus

Kevätsilakan kalastus alkoi heti, kun meri vapautui jäästä ja jatkui keskikesään asti. Silakkaa tarvittiin omaan käyttöön, mutta jos kalaa tuli paljon, osa voitiin myydä Turun tai Helsingin toreilla. Silakka suolattiin niiden säilyttämiseksi.

Syksyllä oli toinen silakan kalastuskausi, jonka tavoitteena oli saada kalaa talven tarpeiksi. Miehet olivat kalastamassa monta viikkoa eväinään vain perunoita ja suolaa.

Yöt vietettiin ulkoluotojen kalamajoissa, mutta jos majoja ei ollut, miehet nukkuivat useita viikkoja ylösalaisin käännetyn veneen alla.

Karjatalous ja maanviljelys

Alue, joka on nykyään niittyä, oli ennen peltoa, jossa kasvatettiin perunoita ja vihanneksia. Saarella pidettiin yhtä lehmää ja lampaita, mutta ruohoa ei riittänyt niiden syötäväksi, joten ne vietiin kesäksi lähisaarille laitumelle.

Lehmä piti lypsää kahdesti päivässä laidunsaarella, joten naisten piti soutaa sinne kahdesti päivässä ja tuoda maito takaisin.

Myös riittävän ravinnon varaaminen kotieläimille talven yli oli oma työnsä. Heinää ja kerppuja, eli puiden oksista kerättyjä nippuja, kerättiin niin paljon kuin pystyttiin.

Osa lampaista teurastettiin syksyllä, ja liha säilöttiin talveksi. Oli oikea onnenpotku, jos lehmä poiki kesällä, sillä vasikanlihan myynti syksyllä oli varmin ja luotettavin tulonlähde.

Hylkeenmetsästys oli taidetta

Kalastuksen lisäksi asukkaat pyydystivät myös lintuja niiden muuttoaikana ja metsästivät hylkeitä koirien avulla.

Hylkeet elivät talvella jään alla. Koirat pystyivät haistamaan pesät, ja kun pesä löydettiin, laskettiin verkko jään alle oletetun uloskäynnin kohdalla. Kun hylje lähti pesästä, se sotkeutui verkkoon ja hukkui. Heti kun meri jäätyi ja jää oli tarpeeksi vahva kantamaan ihmistä, käytettiin myös hyljeverkkoja.

Hylkeen lihaa käytettiin ravinnoksi, nahasta saatiin lämpimät ja vesitiiviit kengät ja rasva keitettiin öljyksi, josta valmistettiin maalia.

Öljy myytiin enimmäkseen Taalintehtaalle, jossa sitä käytettiin ruukin koneiden voiteluaineena. Öljystä maksettiin hyvin, joten se oli tärkeä tuloerä.

Saarelaiset kiipesivät usein saaren korkeimmalle kohdalle tähystämään. Näin he löysivät hylkeiden sijainnit, hylkeet olivat yleensä tietyillä luodoilla.

Kun metsästäjät olivat löytäneet hylkeet, he piiloutuivat aseineen saarelle rakennetun kiviaidan taakse. Metsästäjä saattoi joutua odottamaan tuntikausia hylkeen ilmestymistä.

Talviaikaa käytettiin kalastusvälineiden korjaamiseen ja uusien kalastusverkkojen tekemiseen. Lapset osallistuivat työhön.

Mökin pienestä koosta huolimatta siellä asui samaan aikaan enimmillään 16 ihmistä! On vaikea kuvitella, miten kaikki ovat edes mahtuneet nukkumaan! Kesällä tietysti vietettiin suuri osa ajasta ulkona.

Kun katsoo saaren idyllistä maisemaa tänä aurinkoisena kevätpäivänä, on vaikea kuvitella, millaista kamppailua elämää täällä on aikoinaan ollut.