Kuinka asua teltassa – omat kokemukseni
Jos et ole lukenut tarinaani, kerron lyhyesti, kuinka päädyin asumaan telttaan kahden kesän ajaksi:
Sairastuin rintasyöpään ja sytostaattihoitoni kestivät toukokuun alusta elokuun loppuun. Taloni oli tuhoutunut tulipalossa aiemmin samana vuonna, ja väliaikainen asuntoni oli suunnilleen yhtä mieltä piristävä kuin hautajaiset sateisena päivänä.
Ensimmäisen sytostaattihoidon jälkeen päätin lähteä viikoksi Kökariin. Kävely saaren polkuja pitkin oli parasta terapiaa minulle.
Luonnossa tapahtui joka päivä jotain uutta – puiden lehdet olivat suurempia, uusia kukkia olivat puhjennut sinne tänne ja yhä useammat linnut sirkuttivat kaikkialla.
Luonto toimi minulle parhaana masennuslääkkeenä. Huomasin, etten ajatellutkaan syöpää koko ajan.
Ystävystyin jotenkin Sandvikin omistajan kanssa ja taisin säteillä ympärilleni ”onnettoman syöpäpotilaan auraa”, koska ennen kuin huomasinkaan, sain kutsun jäädä sinne vaikka koko kesäksi.
Niinpä palasin kotiin, pakkasin kaikki retkeilyvarusteeni mukaan ja palasin saarelle.
Kokosin tähän postaukseen omat kokemukseni ja vinkkini siitä, kuinka asua teltassa ja millä varusteilla siitä tulee hiukan mukavampaa.
Leirin kokoaminen
Riippumatto
Oli tietenkin itsestään selvää, että nukun riippumatossa. Minulla on Snugpak jungle hammock, jossa on kiinteä hyttysverkko.
Se on 275 cm pitkä, mikä on riittävän pitkä minulle. Hyvä nyrkkisääntö on, että riippumatto olisi vähintään metrin pidempi kuin sen käyttäjä.
Yleensä käytän ruiippumaton kanssa 3×3 -metristä tarppia. Mielestäni tällaisessa pysyvässä leirissä ei kannata käyttää ultrakevyitä tarppeja, ne eivät ole niin kestäviä ja lisäksi ne ovat kalliimpia.
Olen löytänyt hyvän ja edullisen tarpin Motonetista, se on edullinen, vain 29,90. Sen vedenpitävyys on 3000 mm. Olen pysynyt kuivana kaatosateessa sen alla. Ikuisesti sekään ei kestä, ensimmäinen tarppini repesi kesän päätteksi, mutta se olikin ylhäällä 3 kuukautta auringonpaisteessa yhteen menoon.
On kuitenkin mukavampi hankkia uusi kolmenkympin tarppi kuin uusi sadan euron tarppi.
Riippumattoni Sandvikin leirintäalueella. Käytän tuolia riipparin vieressä öisin, laitan siihen kirjan, vesipullon ja taskulampun yms. mitä tarvitsen ennen nukkumaanmenoa tai yön aikana.
Teltta
Koska riippumatossa ei voi säilyttää tavaroita, pystytin telta riippumattoni viereen.
Teltta, jota käytän esim. melontaretkilläni, oli kuitenkin pieni, niin että oli melkoista akropatiaa laittaa vaikka housut jalkaan. Olin kuitenkin leirintäalueella, jossa on muitakin ihmisiä, joten vaihdoin vaatteita teltassa.
Jonkin ajan kuluttua päätinkin ostaa isomman telta. Hankin Outwell Cloud 5 -teltan, joka on tarkoitettu 5 hengelle. Teltan sisäkorkeus on 175 cm, eli seisomakorkeus minulle.
Sain sen alle 300 eurolla ja se on kestänyt hyvin kaksi kesää huolimatta siitä, että se on altistunut auringolle kuukausien ajan.
Vaikka teltta on painava eikä missään nimessä sovi vaellukseen, se palveli tarkoitustani hyvin, enhän aikonut viedä sitä minnekään.
Se oli suhteellisen helppo pystyttää yksin, mutta en koskaan onnistunut pakkaamaan sitä takaisin pussiinsa. Näin käy muuten aina!
Vasemmalla ensimmäinen leirini, jossa on pieni teltta. Vasemmalla leiri ison teltan kera. Siinä näkyy myös ylimääräinen tarppi (vaaleanruskea).
Teltan järjestelyt
Riippumatossa nukkuminen vapauttaa tilaa teltassa, ja parasta on, ettei tarvitse siirtää tavaroita ympäriinsä nukkumaan mennessä.
Asetin riippumaton ja teltan väliin ylimääräisen tarpin antamaan suojaa mahdollisten sateiden varalta. Näin teltan ulkopuolella oli enemmän suojaista tilaa.
Toin retkipöydän ja tuolit, jotka asetin oleskelutilaani. Tein töitä, luin ja katsoin jopa Netflixiä tässä ”kuistillani”.
Teltan sisälle laitoin yhden tuolin, joka toimi sekä istuimena että vaatetelineenä. Laukkuni asetinkahden kokoontaitettavan jakkaran päälle, mikä helpotti vaatteiden etsimistä.
Kaksi solumuovista makuualustaa lämmitti lattian, ja tämä ”keskialue” toimi myös vierasmakuuhuoneenani. Ei sillä, että moni olisi halunnut tulla luokseni yökylään, mutta kuitenkin!
Teltan oikealla puolella oli ruokavarasto, astioita ja muuta tavaraa, kuten kirjoja, reppuja ja melontavälineitä.
Käytin läpinäkyviä muovilaatikoita tavaroiden säilytykseen. Kaikelle oli paikkansa, ja löytäisin helposti etsimäni. Lopuksi asetin pressun alle vielä pyykkinarun, jolla kuivasin vaatteeni ja pyyhkeeni ja tuuletin makuupussini.
Keittiötä minulla ei tässä leirissä ollut, sillä käytin leirintäalueen yhteiskeittiötä tai söin kahvilassa. Luonnolisesti pystyin käyttämään myös vessaa ja suihkua alueella.
Yhteenveto varusteistani
- Riippumatto kiinteällä hyttysverkolla
- Aluspeitto
- Makuupussi ja tyyny
- 2 tarppia
- Teltta
- 3 retkituolia
- Retkipöytä
- 2 kokoontaitettavaa retkijakkaraa
- pyykkinaru
- Läpinäkyviä laatikoita tavaroiden säilyttämiseen
- 2 solumuovista makuualustaa
- 3 ovimattoa
- Erikokoisia vesiastioita
Listalla ei ole ruokailu- tai keittiövälineitä, sillä en käyttänyt niitä täällä ollessani.
Käytin nettiä puhelimeni hotspotin kautta. Elisan verkko toimii Kökarissa paremmin kuin Telian.
Sandvikilla on alueellaan ilmainen WiFi, mutta se ei aivan yltänyt leirintäalueelle asti. Joka tapauksessa pystyin katsomaan Downtown Abbeyta leirissäni sateisena päivänä!
Näitä kesiä en unohda
Vietin kaksi kesää asuen tässä leirissä ja rakastin sitä! Sää oli pääosin hyvä, sadepäiviä ei juuri ollut.
Mutta kun satoi, satoi kaatamalla. Yhtenä elokuisena yönä heräsin riippumatossani melkoiseen ukkoseen ja salamointiin. Pysyin kuitenkin aina kuivana riippumatossa.
Kaiken kaikkiaan tässä ”kesäkodissani” viettämäni aika oli unohtumatonta. Luonnossa asuminen, kaukana kaikesta hälinästä, oli minulle kuin rauhoittavaa balsamia.
Sain elinikäisiä ystäviä ja uskomattomia kokemuksia. Suosittelen lämpimästi telttailua ja ulkona nukkumista kaikille.
Lisätietoa saariston retkeilystä ja Sandvik Gästhamn & Campingista:

Katso täältä muita saariston telttailupaikkoja: Telttailupaikat saaristossa – 5 saarta, johon pääset yhteysaluksella