Vänö – nähtävyydet, historia ja vierailuvinkit

Vänö sijaitsee Hiittisten reitin varrella ulkosaaristossa. 30 vuotta sitten menin siellä naimisiin, joten voi sanoa, että saarella ja pienellä kappelilla on erityinen merkitys minulle. En ollut kuitenkaan käynyt saarella yli 20 vuoteen, joten kun keväällä huomasin saarella avatun vuokrattavan etätyöpisteen, Havshub, päätin lähteä vierailulle Vänöseen.

Vänön Havshub

Havshub on Vänö vänner -yhdistyksen perustama ja ylläpitämä etätyöpiste, joka on ollut toiminnassa viime vuodesta, eli vuodesta 2025. Se on kompakti Lapelland-mökkivaunu, josta löytyi kaikki tarpeellinen retkeilyä rakastavalle etätyöntekijälle. Hubi sijaitsee noin 1,3 km lauttarannasta.

Mukaan olisi kuulemma voinut ottaa autonkin, mutta minusta sitä ei näin pienellä saarella tarvitse, joten jätin sen Kasnäsiin.

Havshub on kappeliin johtavan tien varrella. Sinne tulee sähkö ja laajakaista, ja vieressä on huussi, ihan vain itselle. Vettä sen sijaan mökkiin ei tule. Pirjo-emäntä oli tuonut kaksi kanisterillista vettä hubille valmiiksi ja sitä saa tarvittaessa lisää lauttarannan vesipisteestä. Pesumahdollisuus on siis kuten retkellä yleensä, vaatimaton, mutta se on ainakin itselleni riittävä.

Nettiyhteys toimi moitteettomasti koko reissuni ajan. Minulla oli toisen saarella viettämäni työpäivän aikana 5 teams-kokousta päivän aikana, joten yhteys tuli testattua oikein kunnolla.

Lisätietoa Havshubin varaamisesta löytyy täältä

Vänön kappeli – Merenkulkijan kappeli

Vänön sijaitsee vanhan merireitin varrella. Jo viikinkiajalla Ruotsista itään suuntaavat merenkulkijat kulkivat tämän reitin kautta, ja 1200-luvulla sitä käyttivät myös tanskalaiset ristiretkeläiset matkallaan Suomenlahdelle. He eivät kuitenkaan kappelia rakentaneet, vaan perimätiedon mukaan sen on rakentanut kapteeni Klas kiitokseksi pelastuttuaan merihädästä Vänön eteläpuolella. Karikko tunnetaan yhä nimellä Klasgrundet.

Ensimmäinen kirjallinen maininta kappelista on vuodelta 1630. Vanhan kappelin paikka on edelleen nähtävissä nykyisen kappelin vieressä. Sijaintia merkitsee rautaristi, ja alue on suojeltu muinaismuistokohde.

Nykyinen kappeli rakennettiin talkoovoimin vuonna 1975 sen jälkeen, kun alkuperäinen kappeli oli tuhoutunut 1800-luvulla. Rakennushankkeeseen osallistui nuoria yhdestätoista eri maasta. Kappelin vihki käyttöön piispa John Vikström, ja vihkiäisjuhlallisuuksiin osallistui aikanaan noin 500 henkilöä.

Kappelissa on Englannin kuningas Alfred Suurta esittävä keulakuva. Se on peräisin vuonna 1854 Vänön edustalla haaksirikkoutuneesta fregatti Alfredista. Sukeltajat nostivat keulakuvan hylystä 1970-luvulla, ja sitä säilytetään nykyisin kappelissa Merenkulkumuseon luvalla.

Kesäisin kappeli toimii saaristokirkkona ja on avoinna myös vierailijoille. Kappeli on pieni, vain noin 5×4 metrin kokoinen pelkistetty ja vaatimaton kappeli. Alttaritauluna toimii ikkuna, josta näkyy katajaista saaristoluontoa.

Kaivoin vanhoista vieraskirjoista esiin vihkimistilaisuutemme. Kaikesta huolimatta muistelen kuumana hehkkunutta elokuista päivää lämmöllä (olen eronnut).

Hiekkaranta

Kappelilta johtaa polku edelleen hiekkarannalle. Sinnekin oli ilmestynyt ”palveluita”, vastaan tuli muun muassa laatikollinen hiekkaleikkikaluja. Rantaan pystytetyssä opastaulussa ohjeistettiin rannan käyttöön ja siellä oli huussi. Pirjo kertoi, että yhdistys hankki sinne huussin, koska rannalla käy paljon muuan muassa melojia yöpymässä. Eikä ihme, se on todella oivallinen paikka siihen.

Ja kuinka ollakaan, törmäsin rannalla ystävääni, joka oli melontaretkellä. Hauska sattuma 😊. Olin kieltämättä hiukan kateellinen hänelle puurtaessani päivät koneen parissa hubilla, mielummin olisin istunut kajakissa ja nauttinut täysin tyynestä unelmakelistä, jota ystäväni niin vuolaasti hehkutti.

Rannalla kasvaa merikaalia, joka on edelleen harvinainen kasvi. Muistathan kunnioittaa luontoa aina saaristossa vieraillessasi.

Jatkoin rannalta kohti saaren itäkärkeä ja sen ympäri. Itäkärjen läheisyydessä vastaan tuli iso jatulintarha, eli ympyränmuotoinen kivilabyrintti. Näitä jatulintarhoja tavataan eri puolilla saaristoa eikä niiden alkuperäistä tarkoitusta ole pystytty selvittämään. Sen ruotsinkielinen nimi on jungfrudans, joka viittaa leikkiin, mutta joiden uskomusten mukaan ne olivat paikkoja, joissa toivottiin turvallista matkaa, hyviä tuulia tai runsasta kalansaalista.

Jatulintarhat ajoitetaan 1300-1800 -luvuille. Olen nähnyt kahta mallia. Toinen on tämä, jossa reitti ympyrän keskustaan ei kulje ns. suoraan, spiraalimaisesti, vaan se mutkittelee aivan eri reittejä. Kökarissa on tällainen samanmallinen jatulintarha.

Jossakin taas kivikehä on rakennettu spraalimaisesti. En osaa sanoa, onko niitä ollut erilaisia, vai johtuvatko erot jatulintarhojen iästä tai rakentajista. Voihan olla, että niitä on haluttu myöhemmin, ns. nykyaikana rakentaa kallioille eikä ole tiedetty, millainen sen oikeastaan kuuluisi olla. Spriraali on luonnollinen ja helppo malli tehdä.

Luontopolku

Varsinainen luontopolku opastetauluinen on saaren keskiosissa. Hubilta pitää kulkea vähän matkaa takaisin lauttarantaa kohti ja kääntyä sitten saunan tienhaarasta oikeaan. Luontopolku lähtee metsään juuri ennen ensimmäisiä lampoloita, eli punaisia rakennuksia. Polku johtaa rehevän kasvillisuuden läpi mm. viikinkitalolle ja pohjoisen puolen hienoille kallioille. Luontopolku on erittäin hyvin merkitty. Reitin alkupisteessä on saatavana karttoja.

Reitin keskivaiheilla oleva viikinkitalo on mielenkiintoinen kohde. Talo on rakennettu vanhan viikintalon mukaisesti ja sen sisältä löytyy ajalle tyypillistä esineistöä.

Kulttuuritalo

Hubille ja kappelille johtavan polun varrella on Vänö vänner ry:n kunnostama kultturitalo. Se on kunnostettu talkoovoimin vanhaan navettaan, ja siellä on kesällä näyttelyitä ja tapahtumia.

Majoitus

Hubin lisäksi saarella on kaksi vuokramökkiä, joita vuokraa Suomen Saaristovaraus. Saaristovarauksen Pirjo puhuu suomea ja auttaa erittäin ystävällisesti matkailijaoita. Lisäksi aiemmin mainitulla hiekkarannalla on mahdollista telttailla.

Hiekkarannan opastaulussa kerrotaan, että Vänön saari ei kuulu saaristomeren kansallispuistoon ja että kaikki maat ovat yksityisiä. Tämä pyydetään huomioimaan keskittämällä kulku luontopolulle. On tietysti muutenkin selvää, ettei kenenkään pihapiiriin mennä kuljeskelemaan. Tästä huolimatta turistit toivotetaan kuitenkin tervetulleiksi. Uusia asukkaitakin ilmeisesti kaivattaisiin hiljalleen pienevään kyläyhteisöön.

Historia

1200-luvulla Vänön ohi kulki tärkeä merireitti Ruotsista itään, kuten aiemmin jo kerroin. Saaresta on siis kirjoitettua historiaa yllättävänkin pitkältä ajalta. Kalastus on ollut Vänön tärkein elinkeino, kuten muuallakin ulkosaaristossa. Saarella on kuitenkin myös toinen, värikäs luku historiassaan.

Kieltolain aikana (1919–1932) Vänö tunnettiin pirtun salakuljetuksesta. Saaren eteläpuolella levittäytyvä karikkoinen saarten ja luotojen sokkelo tarjosi salakuljettajille erinomaiset piilopaikat, ja koko Hiittisten saaristo oli yksi Suomen merkittävimmistä pirtun salakuljetuksen alueista. Yksi pirtuveneistä rapistuu nyt kylän rannassa, tai niin ainakin kerrotaan.

Palvelut

Yhteysalusrannassa on pieni kauppa, joka on auki noin juhannuksesta elokuulle. Rannasta saa juomavettä ja lisäksi on mahdollisuus vuokrata sauna.

Miten Vänöön pääsee?

Yhteysalussatama: Kasnäs, Kemiönsaari
Reitti: Hiittisten reittialue
Matka-aika: 1 tunti
Turku-kasnäs autolla: noin 1 tunti 15 minuuttia – 1,5 tuntia
Linja-autoyhteys: kesäisin
Pysäköinti: kyllä
Odotushuone ja wc: ei