Upeita auringonlaskuja ja kylmiä öitä toukokuisella melontaretkellä
Kevään tullen alkaa melontavarvasta poltella ja niinpä vuoden 2023 ensimmäinen retkeni starttasi helatorstain jälkeisenä perjantaina. Lähdin liikkeelle perjantaina iltapäivällä ja suuntasin Kökarin pohjoispuolelle aikomuksenani mennä jonnekin pääsaaren itäpuolisille saarille.
Kuten purjehtiessakin, tunnen olevani jo perillä, kun olen liikkeellä. Ah tätä vapauden tunnetta!
Kökarin itäpuolella en ollut käynyt vielä lainkaan, ja voi, mitä paikkoja siellä onkaan.
Uskomattoman kauniita saaria jääkauden muovaamine kalliomuodostelmineen, pieniä lahtia ja salmia, joihin kajakilla pääsee, kirkas vesi, jonka läpi näkee vedenalaisetkin muodot ja värit ja sinisenä kimmeltävä ulappa.
Kertakaikkiaan henkeäsalpaavan kaunista.
Voit lukea Kökarista lisää täältä:
Joka puolella oli lintuja. Yritin olla häiritsemättä niitä, mutta ne olivat arkoja ja lähtevät karkuun jo kauan ennen kuin olin lähelläkään.
Löysin hienoja reittejä pienten saarten ja luotojen välistä. Usein syväys riitti juuri kajakille, ja monta kertaa näytti siltä, ettei jostakin mitenkään voinut päästä, ja sitten siitä kuitenkin pääsi kajakilla.
Näitä paikkoja ei muulla kulkupelillä pääse näkemäänkään!
Pari sanaa turvallisuudesta
Sanotaan, ettei koskaan pidä lähteä yksin melomaan, mutta minä teen juuri niin. Se on oma valintani, voitte kaikin mokomin kirjoittaa sitten hautakiveeni, kuinka totaalisen edesvastuuton olin!
En ota turhia riskejä lähtemällä melomaan huonossa kelissä.
Olen treenannut kaatumista ja pelastautumista kajakkiin, harjoittelen sitä joka kevät. Minulla on lisäksi pelastautumispuku, jota käytän, kun meri on vielä kylmä.
Turvatoimena ilmoitan reittisuunnitelmani ystävilleni Kökarissa ja matkan varrella kerron, missä yövyn. Joten, jos minusta ei kuulu, ystäväni tietävät, mistäpäin etsinnät kannattaa aloittaa.
Käytä sinäkin hetki turvallisuusasioiden miettimiseen, käyt sitten melomassa, telttailemassa, vaeltamassa, tai mitä ikinä teetkin!
Auringonlaskuparatiisin kylmä yö
Kiertelin aikani sopivaa telttapaikkaa etsien. Niitä oli useampikin sopiva, mutta yritin tietysti löytää täydellisen, sellaisen, josta näkisin auringonlaskun, jossa olisi pehmoinen alusta teltalle ja vielä suojaisa paikka kokkailuun. Niinpä, melkoinen vaatimuslista, myönnetään.
Auringonlaskun suhteen paikan valinta meni ainakin nappiin, vai mitä mieltä olette (kuvat alla).
Ilta oli kaunis ja tyyni, mutta auringon aletessa aleni myös lämpötila. Onneksi minulla oli untuvatakki mukanani. Kavelin hiukan saarella ja kiipesin lopulta kuvassa näkyvälle kaksoiskukkulalle auringonlaskua ihailemaan.
Yöllä heräilin tunnin välein siihen, että minulla oli kylmä. Varusteina minulla on kuitenkin ihan kunnon makuualusta, untuvamakuupussi, merinovillakerrastot, nalletakki (fleecetakki), fleecepeitto ja vielä untuvatakkikin, ja silti vähän vilutti.
Kello kuitenkin kertoi (tottahan sitä unen laatua pitää katsoa älylaitteista!) uneni olleen palauttavaa ja hyvää ja stressitasojen olleen minimissä.
Niinpä niin. Jopa palelleena teltassa nukun paremmin kuin pehmeällä patjalla kotona!
Alla kuvia ensimmäisestä yöpymispaikastani.
Kruisailua
Aamukahvin ja -puuron jälkeen tein summittaisen suunnitelman päivän reitistä, halusin siis ”vain” kierrellä näitä ihania pieniä saaria ja katsella kauniita vedenpäällisiä ja -alaisia maisemia.
Tämä Kökarin kulma osoittautui upeaksi melontapaikaksi, vesi on matalaa ja kiviä on paljon, joten katsottavaa riittää veden allakin.
Kajakkia ostaessa punnitsin pitkään, mikä olisi oikea valinta, pidempi merikajakki, jolla olisi hyvä taittaa pitkää matkaa, vaiko lyhyempi retkikajakki, joka on ketterämpi käsitellä. Valitsin jälkimmäisen ja se osoittautui hyväksi ratkaisuksi näissä paikoissa.
Aloitin yöpaikan etsimisen hyvissä ajoin taas ne samat kriteerit mielessä ja lopulta löysin mieleisen.
Ilta ja yö sujui samoin kuin edellinenkin, teltan pystytys, kokkailu, kävelykierros saaressa ja auringonlaskun ihailu ja yöllinen palelu. Auringonlasku oli jälleen upea!
Alla kuvia toisen yön auringonlaskuparatiisistani.
Aamulla teltan ovea avatessa viereiseltä kalliolta nousi lentoon merikotka! Vau.
Sunnuntaipaisti
Sunnuntaina tein vielä pienen kierroksen ennen kuin suuntasin takaisin kohti Sandvikia. Aurinko porotti ja suorastaan kärvennyin pelastautumispuvussa!
Meloin takaisin Flattön suntin kautta, siellä ei tuullut lainkaan ja luulin jo läkähtyväni kuumuuteen.
Kummallista, ensin yöllä paleltaa ja muutaman tunnin päästä on jo kuuma! Ehkä on jo aika luopua puvusta ja miettiä muita melonta-asuja.
Retki oli aivan huikea elämys. Olen liikkunut saaristossa lapsesta asti, joten maisemat ovat tuttuja ja luulin tietäväni, kuinka kaunis saaristo on.
Kajakilla liikkuessa maailmaa katselee kuitenkin eri kulmasta kuin veneestä ja lisäksi Kökari luonto on aivan omaa luokkaansa. Tämä saaristomaisema, ei tällaista ole muualla. Hiljaisuus ja omissa oloissa oleminen viehättää minua myös. Tätä lisää!
Melomaan Kökariin
Jos haluat tulla melomaan Kökarin vesille, on Sandvik Gästhamn & Camping hyvä lähtöpaikka ja tukikohta. Sieltä voi myös vuokrata kajakin.
Näillä itäpuolen pikkusaarilla on mahdollista käydä päiväretkillä ja yöpyä mökissä tai teltassa Sandvikissa. Tiedustele suoraan Sandvikista.
Lue lisää:
