Suolaista ja makeaa Björkössä
— Ooo, tänne pitää päästä, sanoi ystäväni Riitta minulle eräänä iltana. — Se on saari nimeltä Brjörkö, ja tässä sanotaan, että siellä on makeavetinen järvi! Lähdetäänkö yhdessä sinne pliiis!!!
Ensimmäisenä kesänä, jonka vietin Kökarissa, tutustuin Riittaan. Meitä yhdistää rakkaus luontoon ja seikkailumieli. Riitta on ammatiltaan eräopas ja on kotonaan lapin tuntureissa, kuten minä olen saaristossa.
Huhtikuussa kävin Riitan innostamana Kilpisjärvellä, jossa seikkailimme hänen opastuksella tunturissa, ja nyt Riitta oli vierailulla Turussa.
Helsingin Sanomissa oli sattumalta juttu Björköstä, kauniista ulkosaariston ”helmestä”, jossa on makeavetinen sisäjärvi ja Riitta innostui – se pitää ehdottomasti nähdä! Sumplittuamme hieman aikatauluja pääsimme retkelle yhdessä.
Björköhön menevä yhteysalus Falkö lähtee Kirjaisista Nauvosta, jonne ajoimme peräkanaa kesäkuisena perjantaina töitteni jälkeen.
Yhteysalus oli verrattain pieni ja siellä oli leppoisa tunnelma.
Matkalla juttelimme saaristolaismiehen kanssa ymmärtäen noin puolet jutuista (ihmettelimme muun muassa, miksi hän puhui koko ajan sipuleista, no siksi että asui Lökholmissa :D), söimme eväitä, katsoimme jalkapalloa, pesimme hampaat ja tietysti ihailimme kauniita maisemia ja saaria, joissa yhteysalus matkan varrella kävi.
Välillä ”laiturina” toimi vain kallio – siltä ainakin näytti! Matka Björköhön kesti noin neljä tuntia.
Leirin pystytys hyttyshyökkäyksessä
Ystävällämme on mökki Björkössä ja olimme saaneet luvan telttailla hänen maillaan. Tämä olikin onni, sillä kello oli jo kymmenen korvilla eikä marssiminen saaren läpi rinkkojen kanssa olisi houkuttanut. Saimme siis pystyttää teltat mukavalle tasaiselle nurmikolle heti yhteysalusrannan viereen.
Telttojen pystytys sujui vauhdilla samalla lambadaa ja muita rytmitansseja tanssien, hyttysiä oli nimittäin aika paljon ja ne hyökkäsivät verenhimoisina kimppuumme.
Onneksi olin viime tipassa käynyt hakemassa hyttysmyrkyn mukaan autosta, se auttoi sentään jonkin verran.
Riitta painui pehkuihin, itse olin utelias ja kävin vielä katsomassa ystävän mökkiä ja hieman ympäristöä ennen nukkumaan menoa.
Björkössä olen käynyt ennenkin monta kertaa, mutta aina omalla veneellä, jolloin saaren eteläosa on tullut paremmin tutuksi.
Ruususen unet
Aamulla heräsin melko aikaisin ja ollakseni häiritsemättä Riittaa, menin laiturille kokkaamaan aamupalaani. Sitten söin sein. Keitin lisää kahvia.
Katselin mökkiä ja tutustuin rantavajan aarteisiin. Ja edelleen Riitta vain nukkui!
Lopulta lähdin kävelemään kohti saaren eteläosaa ja kansallispuiston aluetta.
Matkalla kohtasin villin nautalauman, joka oli pysäköinyt keskelle polkua, joten jouduin hiukan kiertämään pusikoiden ja kallioiden kautta. Viime kesänä selätin pelkoni lampaita kohtaan, mutta lehmät ovat sentään lehmiä, isoja ja pelottavia!
Tarkistettuani reitin järvelle palasin teltoille. Riitta oli sillä välin saanut nukuttua univelkaansa pois.
Suolaisen ja makean veden nautinnot
Yksi Riitan hauskoista ominaisuuksista on, että hän ui missä vain milloin vain ja minkä lämpöisessä vedessä vain (paitsi liian lämpimässä)!
Uiminen mielessä lähdimme siis yhdessä kohti sisäjärveä ja sitä kiertävää vähän yli kaksi kilometriä pitkää luontopolkua. Järvelle päästyämme Riitta ryntäsi uimaan, tietenkin. Itse odottelin lämpimässä aurigonpaisteessa kalliolla.
Näin etenimme, Riitta vähän väliä uimassa, milloin järvessä, milloin meren puolella, nauttien suolaisen ja makean veden kylvyistä vuorotellen. Minä nautin auringosta kalliolla ja taisin ottaa jossain välissä torkut!
Lopulta uskaltauduin itsekin järven puolelle uimaan. Olen nimittäin vilukissa enkä tykkää kylmästä uimavedesta!
Huomasimme, kuinka eri tavalla koemme lämpötilat, kun Riitan mielestä oli sopivaa, minä palelin ja kun minusta oli mukavan lämmin, oli Riitan mielestä kuuma.
Kaikessa rauhassa nauttien täysin siemauksin kauniista kesäpäivästä, maisemasta ja luonnon rauhasta meillä meni kahden kilometrin luontopolun kiertämiseen vajaa kuusi tuntia!
Ihailtavaa riitti joka askeleella. Yhdestä uimapaikasta löysimme kaikukallion. Kun seisoimme tietyssä kohtaa ja puhuimme, tuntui kuin ääni olisi tullut kaiuttimista! Aika huikeaa! Kaikukalliopaikka on oikeanpuoleisessa kuvassa alla.
Vehreä saari
Björkö on todella kaunis ja vehreä saari, kalliot ovat jylhiä, vedet kirkkaita ja itse sisäjärvi tietysti jo ihme sisänsä.
Järvi on 17 m syvä syvimmästä kohtaa ja kapeimmillaan kannas, joka erottaa sen merestä, on vain noin kymmenisen metriä leveä.
Luonto on monipuolinen, saari on vehreä, puita ja erilaisia niittyjä on paljon. Välillä tuntuu kuin kävelisi satumetsässä.
Saaressa on hyvä ja suojaisa luonnonsatama, joka on kesällä suosittu. Enimmillään kuulemma satamassa on ollut sata venettä! Nyt veneitä oli alle kymmenen ja saaressa oli rauhallista.
Palasimme leirillemme syömään ja istuimme iltaa mökin kuistilla. Mökki on vähällä käytöllä ja niinpä puut ja pensaat olivat hieman vallanneet tilaa.
Suunnittelimme, mitä kaikkea ”puutarhurointia” tekisimme siellä, itse asiassa Riitta olisi halunnut jo ottaa joitakin puutarhatyökaluja mukaan Turusta! Ehkä ensi kerralla!
Riittä meni nukkumaan, minä kävelin vielä saaren länsipuolelle ihailemaan auringonlaskua.
Teltta puussa
Sunnuntaina purimme leirimme. Tuuli oli kääntynyt ja puhalsi nyt suoraan pohjoisrantaan, sillä seurauksella että telttani lensi puuhun.
Olin ottanut maakiilat pois, pakannut ne ja käännyttyäni siellä se teltta oli. Saimme hyvät naurut.
Tietenkin kävimme vielä järvessä uimassa ennen lähtöä. Ylitin taas itseni uskautuessani uimaan.
Paluumatka kesti taas noin neljä tuntia ja saaristomaiset olivat parhaimmasta päästä. Näimme mm. Borstön ja Lökholmin yhteysaluksesta käsin.
Tiemme erosivat Kirjaisissa Riitan palatessa Turkuun ja minun suunntessani Korppooseen, josta aamulla jatkaisin Kökariin uudet seikkailut mielessä.
Lue alta, miten Björkööseen pääsee ja mitä sieltä löytyy.
