Sjöbjörnin tarina
1940-luvun lopulla kökarilainen kalastusosuuskunta, joka teki yhteistyötä kalan ostamiseksi ja myymiseksi, tarvitsi uuden veneen.
Heidän käyttämänsä kalasumppu oli vanha eikä enää luotettava. Viimeisen matkansa aikana sen ruoria pitänyt pedestaali katkesi Kihdin merialueen avoveden keskellä.
Osuuskunnan oli ostettava uusi vene. Etsinnän jälkeen he löysivät lähes uuden veneen.
Eräs uusikaupunkilainen kalanostaja oli myymässä venettä, jonka hän oli tilannut Uudenkaupungin telakalta vain muutama vuosi aikaisemmin. Vene on rakennettu vuonna 1947.
Uusi vene, joka myös sai nimekseen Sjöbjörn, ostettiin huomattavalla summalla. Se oli nykyiaikainen, siinä oli suuri kalansäilytystila eli sumppu, hytti ja wc.
Veneen ostamiseen otettu laina oli huomattava ja se piti maksaa takaisin kymmenen vuoden kuluessa, joten nyt ei ollut aikaa laiskotella.
Kapteeni Alf Westerberg ajoi ympäri Kökarin saaristoa ja kalastajat ajoivat jollineen ja kalastusveneineen Sjöbjörnin kylkeen tuomaan saaliinsa, johon kuului siikaa, haukea ja muita ruokakaloja.
Kalat arvioitiin laadun mukaan ja punnittiin, minkä jälkeen kalastajille maksettiin saaliistaan suoraan kaiteen yli.
Kalat sijoitettiin sitten elävinä sumppuun, jotta kalat voitiin kuljettaa elävinä Turkuun ja toimittaa tuoreina kaupungin asukkaille.
Enimmillään Kökarin ja Turun välillä tehtiin kaksi viikoittaista matkaa. Kun Kökarin asukkailla oli asioita toimitettavana kaupungissa, kulkivat he näillä matkoilla mukana.
Paluumatkalla kuljetettiin tavaraa Kökarin osuuskauppaan, minkä ansiosta kauppa pystyi ylläpitämään laajaa valikoimaa ja tarjoamaan tavaraa paljon halvemmalla kuin jos tavara olisi tilattu Kökarin ulkopuolella kulkevien suurempien veneiden mukana.
Laina oli raskas taakka osuuskunnalle, joten tarvittiin uusi suunnitelma. Aiemmin saarella vierailevat lihan ostivat naudanlihaa asukkailta, sillä noihin aikoihin lähes jokaisessa kotitaloudessa oli lehmä.
Ostajat tarjoaisivat naudoista kuitenkin tyypillisesti vähemmän, jos eläimet piti viedä muualle teurastettavaksi.
Tilanteensa parantamiseksi osuuskunta perusti Kökariin teurastamon, jossa eläimet teurastettiin. Tämän jälkeen liha kuljetettiin Turkuun Sjöbjörnillä ja myytiin suoraan lihakauppoihin.
Näin Kökarin asukkaat saivat suuremman korvauksen lihastaan ja kalastusosuuskunta ansaitsi enemmän lihan kuljettamisesta Turkuun. Tämä uusi järjestelmä hyödytti siten kaikkia osapuolia.
Jatkoaika rahtilaivana
Myöhemmin kalan määrä kuitenkin väheni, ja Ahvenanmaan maakuntahallitus aloitti päivittäisen autolauttayhteyden 1960-luvulla. Sjöbjörnin toiminta muuttui.
Per Sundberg Karlbystä osti nyt Sjöbjörnin. Sen jälkeen venettä käytettiin sillin kuljettamiseen, ja se kulki länteen Föglöön ja sen alueen kalanviljelylaitoksiin. Sjöbjörniä käytettiin laajasti rahdin kuljettamiseen.
Vuonna 1974, 27 palvelusvuoden jälkeen, Sjöbjörn pääsi lepäämään. Se sijoitettiin Sandvikin kallioille, jossa se tänäkin päivänä muistuttaa Kökarin aikaisemmasta elämästä.
Faktat:
Rakennusvuosi: 1947, Sjöbjörnillä oli 6 sisarvenettä
Pituus: 12 metriä
Leveys: 4 metriä
Moottori: yksisylinterinen Wikström, 25 Hp
Rahtimäärä: kaikki, minkä se kantoi.
Sjöbjörnin ensimmäinen moottori on Kökar-museon venehallissa. Vieraile museossa ja tutustu Kökarin ainutlaatuiseen historiaan lisää.
Sjöbjörn ”1” jaettiin kahtia ja myytiin. Perä muutettiin polttopuuksi ja keula vietiin Kökarin saariston saarelle ja sitä käytettiin kalastusmajana.
