Sältingskär – idylliset kalamajat kutsuvat yöpymään
Föglön lounaislaidalla Ahvenanmaalla sijaitsee Sältingskär, joka on mielestäni yksi Ahvenanmaan saariston idyllisimmistä kohteista.
Jo etäältä erottaa pienet harmaat kalastusmajat, jotka tönöttävät tällä karulla pienellä saarella muodostaen pienen rykelmän, ikään kuin ne seisoivat täällä yhdessä tuulta uhmaten.
Tämä on Sältingskär, entinen kalastustukikohta.
Huomaa, että tarvitset veneen tai kajakin päästäksesi Sältingskäriin.
Solloin ennen, kun moottoreita ei vielä ollut, tällaiset kalastustukikohdat kalamajoineen toimivat yöpymisaikkoina saariston väelle kalastuskausien aikana. Ulkosaaristossa on useita tällaisia kalamajasaaria.
Voit lukea lisää muun muassa näistä saarista:
Rantautuminen onnistuu saaren eteläpuolelle. Siellä oleva pieni lahti on luultavasti toiminut satamana myös ennen vanhaan.
Kohtasin rantautuessani mitä idyllisimmän näkymän: pienet harmaat majat ripolteltuna sinne tänne, harmaa kallio, sininen meri ja huikaisevan sininen taivas. Mikä kesäinen paratiisi!
Tuolloiset kalastajat eivät luultavasti kokeneet saaria ja kalamajoja mitenkään idyllisinä.
Kalastus oli kovaa työtä, eikä saari tarjonnut suojaa kevään tai syksyn tuulien puhaltaessa. Sää ei tosiaankaan aina ei ole aurinkoinen ja tyyni, kuten tämä heinäkuinen päivä, jolloin vierailin saarella.
Kalamajojen käyttö väheni 1920-luvulla. Moottorit yleistyivät silloin veneissä ja samalla silakan menekki väheni, mikä vähensi kalastusta.
Nyt, sata vuotta myöhemmin, kun aurinko paistaa siniseltä taivaalta ja meri kimmeltää, voin vain kuvitella sen ajan olosuhteita täällä pienellä, karulla saarella.
Sältingskärin majat muutettiin kalamajoista autiotuviksi
Sältingskärissä on viisi majaa. Niistä neljä on yöpymiskäyttöön ja yksi on varasto.
Mökeissä on tietoa saaren historiasta. Vanhimmat majat rakennettiin 1800-luvun jälkipuoliskolla ja niitä käytettiin 1920-luvulle saakka.
Vuosikymmeniä sen jälkeen majat olivat todella huonossa kunnossa. Yhdessä majassa on kuvia vuodelta 1993 ja näyttää siltä, että ne olivat melkein romahtamispisteessä.
Föglön kotiseutuyhdistys ja Ahvenanmaan museovirasto päättivät kunnostaa majat, ja ne näyttävät nyt fantastisilta.
Mökit ovat niin siistejä, että niissä voisi hyvin kuvitella yöpyvänsä.
Ja niissä todellakin voi yöpyä! Niitä saa käyttää tilapäisiin yöpymisiin, kuten autiotupia.
Yhdessä tuvista löytyi tietoa kävijöille:
Tervetuloa vanhaan kalastustukikohtaan Sältingskäriin. Täällä Länsi-Föglön asukkaat viettivät öitä kalastusmatkoillaan tämän saaren ympärillä oleville verkonlaskupaikoille.
Kalastusmajat on remontoitu ja rakennettu uudelleen maanomistajien luvalla Föglön perintöyhdistyksen toimesta yhteistyössä Ahvenanmaan museoviraston kanssa.
Sältingskär on yksityisomistuksessa, joten pyydämme huomioimaan seuraavat asiat:
Toukokuun 1. päivästä heinäkuun 15. päivään ei lainsäädännön vuoksi saa poistua majojen lähiympäristöstä. Kyseessä on merilintujen pesimäkausi, ja on tärkeää, ettei niitä häiritä, muuten ne joutuvat jättämään pesänsä, jolloin muut linnut saattavat varastaa niiden munat.
Myöskään kalastus ei ole sallittua.
Kaikki majat ovat avoinna yleisölle, mutta osaa niistä ei voi lämmittää. Kaikissa majoissa on lisää tietoa. Pyydämme ystävällisesti, että jätätte majan siistiksi käyntinne jälkeen.
Toivotamme teille miellyttävää oleskelua Sältingskärissä meren äärellä!
Kuten viestissä sanotaan, kahdessa majoista on toimivat tulisijat. Kahdessa niistä on savupiippu tukittu, joten tulisijoja ei voi käyttää.
Mökeissä on sängyt, patjat ja peitot. Seinällä roikkuu myös vanhoja tunnelmallisia esineitä, kuten vanha kalaverkko.
Yhdessä majassa oli naulaan ripustettu vanha takki. Se sai minut muistelemaan menneitä aikoja, jälleen kerran.
Nykyään puemme päällemme vedenpitävät vaatteet ja pelastusliivit, mutta aiemmin kalastajat käyttivät tällaisia raskaita turkisvuorattuja takkeja ilman pelastusliivejä.
Silloin veneestä ei passannut pudota! Tällaisen takin pitäminen nimittäin merkitsi sitä, kovin pitkään ei pysy pinnalla. Eivätkä ihmiset edes osanneet uida siihen aikaan.
On uskomatonta, kuinka paljon maailma on muuttunut sadassa vuodessa. Nykyään pidämme vedenpitäviä vaatteitamme itsestäänselvyyksinä!
Saaren vieraskirjoista käy ilmi tasainen kävijämääeä, joskaan väkeä ei ruuhkaksi asti käy. Tämä on hieno uutinen, koska nämä majat ansaitsevat tulla nähdyiksi.
Valtaistuin kallion päällä
Koska oli heinäkuun loppu, lähdin kiertämään pientä saarta. Majojen takana kohosi kallio, jonka päällä oli jonkinmoinen kivistä ja laudoista tehty hökötys.
Ei, eihän se ollutkaan hökötys, vaan tuoli, oikea valtaistuin, josta käsin voi saaren herrana katsella edessä aukeavalle ulapalle.
Muuten saari koostui hienoista kallioista ja muutamasta lätäköstä, joiden liepeillä kasvoi jonkin verran heinikkoa. Vesi oli kirkasta ja merilevä loisti rannoilla vihreänä. Muuta en tosin kaivannutkaan.
Tällä kertaan en jäänyt saareen yöksi, mutta kipinä on sytytetty ja palaan aivan varmasti joku kerta ja asetun majaksi joihinkin näistä ihanista majoista!
