Saarikuulumisia lokakuulta – minusta tuli kalastaja
Aiemmin syksyllä, meloessani syksyn kirkastamissa vesissä, en voinut olla huomaamatta ahventen valtavaa määrää. Parvet vilahtelivat kirkkaassa vedessä allani.. Ahvenfile on lempikalaherkkuni, ja voi kuinka minun tekikään sitä mieli.
Vaikka olemme saaristossa, täältä ei kuitenkaan saa mistään ostaa tuoreita ahvenfileitä. Kuolan erittyessä aikansa suuhuni jouduin toteamaan, ettei auta muu kuin alkaa itse kalastaa. Tai onkia, tai miksi sitä nyt kutsutaankaan.
Miehelläni on ennestään loputon määrä onkivapoja ja kaikenlaisia kalastukseen liittyviä tarvikkeita, mutta itse en ole koskaan ollut siitä erityisen kiinnostunut. Niinpä pyysin apua uudelta naapuriltani Karilta. Näytin hänelle vapojen osia, siimoja ja keloja ja kysyin, saisiko niistä koottua kelvolliset välineet ahventen kalastukseen. Saihan niistä. Jigi koukkuun, ja olin valmis.
Ensimmäisellä kerralla lähdin yksin salmen rantaan heittelemään. Saaliiksi sain lähinnä levää. En ollut koskaan edes heittänyt virveliä, joten lopputulos ei varsinaisesti yllättänyt.
Yhtenä lauantaiaamuna näin kuitenkin ikkunastani, että Kari istui jo hotellin laiturin nokassa kalassa. Nappasin vapani ja riensin perään.
Karin opastuksella tekniikka alkoi vähitellen aueta. Hän napsi ahvenia omaan ämpäriinsä, minä en saanut mitään. -Syötistä se on kiinni, hän totesi ja vaihtoi oman vieheensä minun vapaani päähän. -Tällä niitä saa.
Hänen lähtiessään minuun iski paniikki. -Mitä jos saan ahvenen, miten se tapetaan, kysyin hädissäni. Niinpä hän pyysi vielä yhden ahvenen ja opetti minulle niin sanotun niks–naks-tekniikan, eli tavan taittaa ahvenen niskat nopeasti.
Ja siinä minä sitten olin vapani kanssa. Ahven nappasikin melkein heti. Irrotin sen koukusta ja sain kuin sainkin ”niks–naksin” onnistumaan. Hyvä minä!
Palasin kotiin kolmen ahvenen kanssa, fileoin ne saman tien ja paistoin pannulla. Ai että, miten hyvää. Näin saaristo näköjään sai minusta esiin myös kalastajan.
Ahvenista haukiin
Yhtenä lokakuun viikonloppuna Sandvikin Roope pyysi minua mukaansa haukia kalastamaan. Minulla oli alun perin muita suunnitelmia, mutta sää oli täysin tyyni, ja luonto vei voiton sisähommista (jälleen kerran). Roope nappasi minut kyytiin lähilaiturilta ja sitten lähdettiin haukia jahtaamaan.
Sain hauen melkein heti. Minulla on vain se yksi viehe, joka näköjään toimii niin ahvenille kuin hauillekin. Onneksi Roope irrotti kalan koukusta, hauki on iso ja hieman pelottava terävine hampaineen, etenkin lähietäisyydeltä, kun se taistelee vastaan.
Tämän jälkeen vaihdoimme kalapaikkaa muutaman kerran. Minä aloin nauttia maisemista ja join mukanani tuomaa kahvia. Maisemat olivat todella upeita!
Kuin satumaasta. Ei vieläkään toista haukea tässä vaiheessa 🙂
Sillä välin Roope vaihteli vieheitään ja heitteli siimaansa kiihtyvällä tahtilla. Ei mitään. Lopulta hauki nappasi hänenkin koukkuunsa. -Onneksi, ettei mennyt kunnia, hän nauroi. Tai ei hän varsinaisesti nauranut, vaan taisi olla aika tosissaan. Enempää emme tarvinneetkaan, näistä kahdesta riittäisi aineksia haukipihveihin.
Kiersimme vielä lenkin veneellä ja ihailimme sumuista, mutta täysin tyyntä saaristomaisemaa. En oikein vieläkään voi käsittää, että kaikki tämä on vain lyhyen matkan päässä omasta kodistani.
Maisemia venereitin varrelta.
Kari oli luvannut tehdä haukipihvit Sandvikissa, joten minä poistuin vain veneestä, tein muita askareita kotona ja menin myöhemmin syömään Sandvikiin. Tällaisesta palvelusta minä pidän.
Lokakuussa ihailin myös hotellin vieressä kasvavan vaahteran kauniita sävyjä. Saaristossa ruska ei yleensä ole kovin värikäs. Leppä, joka on valtapuulaji, pudottaa lehtensä vihreinä, ja koivut kuivahtavat usein jo ennen aikojaan.
Tänä syksynä ruska oli kuitenkin poikkeuksellisen värikäs. Saaren parin vaahteran lisäksi myös koivut ja haavat loistivat kirkkaan keltaisina. Aurinkoisia päiviä riitti, vaikka luonto valmistautui jo lepokauteen.
Ruskan sävyjä ja aurinkoisia päiviä.
Lokakuussa näin myös aivan upeita auringonlaskuja. Nyt auringonlaskun suunta on jo niin etelässä, ettei kirkko ole enää paras paikka niiden katselemiseen. Alla olevat kuvat ovatkin Hamnön länsipuolella otettuja. Puista tulikin upea kontrasti taivaalle, vai mitä!
