Marraskuun saarikuulumiset: pimeys laskeutuu – vai laskeutuuko?
Marraskuu on kuukausi, jota Suomessa usein inhotaan. Se mielletään pimeäksi välitilaksi syksyn ja talven välissä, kuukaudeksi, jolloin valo katoaa ja sää muuttuu harmaaksi, märäksi ja raskassoutuiseksi. Ajatus marraskuusta ei yleensä herätä innostusta, vaan pikemminkin odotusta siitä, että se olisi pian ohi.
Minulle marraskuu ei ole koskaan ollut kovin vaikea. Se on syksyn jatko, jonka säästä ei koskaan tiedä. Yhtä hyvin voi olla lempeän lämmintä kuin lumista ja kylmää. Tytttäreni on syntynyt marraskuussa ja se on siksikin minulle ennemmin ilon kuin ankeuden kuukausi.
Saaressa marraskuu näyttäytyi muutenkin toisenlaisena. Pimeyden ja märkyyden sijaan aamut olivat kuulaita ja raikkaita. Jälleen kerran jouduin useasti keskeyttämään työpäiväni ja lähtemään ulos kamerani kanssa. Onneksi matka hyville kuvauspaikoille ei ole pitkä, vain parisataa metriä. Suorastaan pakahduttaa näissä maisemissa. Onko oikeasti marraskuu, ajattelin useammin kuin kerran.
Yhtenä aamuna seurailin haikaran kalastusta. Se huutaa käheästi ja kovaa ja lenteli ympäriinsä sillan lähellä. Vesi on niin kirkasta, että kalat erottuvat sieltä kyllä hyvin.
Marraskuuta piristi tietysti myös se, että mieheni piti lomaa ja oli luonani. Olin haaveillut vielä marraskuisesta melontaretkestä, mutta se jäi tällä kertaa toteutumatta. Sen sijaan laitoimme kajakit talvisäilöön. Mieheni rakensi niille pressutelineen puista, jotka olin kunnon saaristolaisena kerännyt Grönvikenin kallioilta.
Samanlaisia rimoja on viime vuosina löytynyt monin paikoin ulkosaaristosta, ovat varmaankin jostakin laivasta karanneita. Ennenhän saaristolaiset hamusivat kaiken meren rannoilleen paiskaaman talteen, etenkin puusta oli kova pula. Nyt siis olin uusi linkki tässä perinteen ketjussa.Mieheni ruuvasi pressun huolellisesti kiinni telineeseen, jotta tuuli ei veisi sitä mukanaan. Talvi tuo tullessaan kovat tuulet ja siihen pitää varautua.
Mieheni vietti saaressa kaksi viikkoa. Sinä aikana syntyi paljon sellaista, mikä minulla jää arjessa usein jää tekemättä: sylikaupalla pieniä sytykepuita, verhotankoja, tauluja seiniin ja kaikenlaisia pieniä käytännön töitä. Monet niistä ovat hänelle luontevia ja nopeita, ja minä taas mietin niitä pitkään. Kaikki meistä eivät ole syntyneet pora kädessä!
Marraskuu oli rauhallinen kuukausi. Vietin paljon aikaa kotona saaressa, mikä tuntui jo valmistautumiselta kiireistä joulukuuta varten.
