Etätyöviikko Kökarissa: työrauhaa – ja luonnon rauhaa
10.5.2023
Kökar on minulle jo tuttu saari, olen ollut siellä aiemmin lomareissulla, etätyöviikolla ja lopulta asuin siellä koko viime kesän teltassa! Lue siitä tarkemmin tästä.
Kevään tullen saaristovarvasta alkoi kutittaa, ja onnistuin järjestelemään työsiat niin, että pystyin tekemään etätyöviikon Kökarista käsin. Jos jotain hyvää koronapandemiasta seurasi niin tämä, etätöiden rantautuminen minunkin työpaikalleni.
Toimisto Sandvikin mökkiin
*Tämä on yhteistyöpostaus, asuminen Sandvikissa saatu maksutta*
Siirtyminen pitkästä aikaa pois kaupungin kiireestä saariston hiljaisuuteen tuntui vapauttavalta. Odotin innolla näkeväni ensimmäisiä kevään merkkejä, olihan sentään huhtikuun ensimmäinen viikko.
Majapaikkani oli Sandvikin yksinkertainen pieni yöpymismökki. Sähköpatteri pitää sen lämpimänä niin että tarkenee työskennellä ja oleilla. Mökissä on oma jääkaappi, johon mahtuu yhden hengen ruuat hyvin.
Huoltorakennus vessoineen ja keittiöineen on ihan vieressä. Toin silti kotoa oman vedenkeittimen, jotta sain keitettyä (pika)kahvit mökissä päivän mittaan.
Yhteiskeittiössäkin olisi tosin ollut rauhallista, olin viikolla ainoa vieras koko Sandvikissa.
Otin läppärin lisäksi mukaan erillisen näytön, ja mökin pieni pöytä riitti mainiosti työpisteen pystyttämiseen. Aina huono puoli oli, että ikkunasta veti, mutta ratkaisin asian pitämällä huopaa ikkunan edessä. Kuvassa ratkaisuni näkyy. Yhdessä mökin lämpimän tunnelman kanssa siitä syntyi yllättävän hyvä työtila.
Muissa mökeissä olisi ollut paremmat ikkunat, mutta tästä mökistä on merinäköala, joten olin valmis kestämään pienen vedon!
Yllätyksiä ja mielenrauhaa
Käytin nettiä puhelimeni kautta ja se toimi yllättävän hyvin – yhteys katkesi muutaman kerran ja silloinkin se tarjosi hyvän syyn nostaa katse ruudusta ja lähteä hetkeksi ulos. Teams-kokouksetkin sujuivat kännykän nettiyhteydellä hyvin.
Luonto on yllätyksiä täynnä, mutta tätä en todellakaan osannut odottaa: ensimmäisen päivän aikana satoi melkein parikymmentä senttiä lunta! No mikäpä siinä, lumisade toi mukanaan satumaisen maiseman, luonto oli kuin suoraan postikortista. Kylmyyteen olin joka tapauksessa varautunut. Saariston keväässä on aina kylmä.
Työpäivien päätteeksi lähdin Hamnön luontopoluille tai mihin milloinkin. Muutamassa minuutissa olin keskellä avaraa maisemaa ja tuulen tuiverrusta. Peipot ja kottaraiset olivat vakiokavereitani, ne taisivat ihmetellä lunta yhtä paljon kuin minä.
Näin viikon aikana myös kulorastaan, jota en ole ennen nähnyt. Se kun on niin arka, että ehtii jo lentää pois ennen kuin ihminen sitä huomaa. Mutta nytpä katselin sitä mökin ikkunasta! Hienon näköinen lintu!
Hiljainen Kökar tarjosi työrauhaa ja työpäivän päätteeksi luonto tarjosi rauhaa, jota olin kaivannut. Parasta etätöissä onkin se, että kun astut ulos ”toimistosta”, olet saman tien luonnon helmassa.
Jos verenpaine onkin päässyt jonkin kokouksen aikana nousemaan, laskee se merta tuijotellessa välittömästi ja stressi laukeaa huomaamatta.
Kävelyt pitkin polkuja ja kallioita huuhtoivat päivän kiireet pois, ja kallioilla istuminen merta katsellen sai ajatukset järjestymään.
Oivalluksia etätöissä
Viikon aikana ehdin pohtia myös omaa työntekoani. Etätyö luonnon keskellä kirkasti ajatuksia ja muistutti tasapainon merkityksestä. Kaikki ei ole pelkkää tehokkuutta – myös hiljaisuus ja lepo ovat tärkeitä.
Kun mieli on levännyt ja rauhallinen, syntyy myös uusia oivalluksia ja tuottavuus kasvaa, ei ehkä siten, että tekee enemmän asioita, vaan että tekee oikeita asioita!
Kökarin etätyöviikko toi minulle kiireisen kevään keskelle hengähdystauon ja muistutti siitä, että luonto ja työ/arki voivat kulkea käsi kädessä.
Jos kaipaat paikkaa, jossa mieli lepää ja ajatukset kirkastuvat, suuntaa Sandvikiin Kökariin. Se saattaa muuttaa käsitystäsi etätöistä – ja ehkä vähän elämästäkin.
